Eilen illalla tanssimassa Tanhuhovissa. Koska menossa  oli samalla Tangomarkkinoiden osakilpailut, tangoa sai tanssia riittämiin. Musiikista huolehti kaksi orkesteria ja molemmat olivat hyviä.

 

Kilpailujen kotiorkesteri Fantasia soitti selkeästi kuten aina. Vallitseva tangokuningatar Jenna Bågeberg, jota nyt ensimmäisen kerran kuulimme, lauloi kauniisti, ja toinen orkesteri, Köpi Koski ja Projekti, vanha tuttu, esitti samoin laadukasta soittoa.

 

TANSSILAJEISTA

 

Tango on mielenkiintoinen ja  vaativa tanssi, ja sitä pitäisi saada harjoitella – tanssimisesta puhumattakaan – paljon enemmän. Tänä iltana se onnistui hyvin, koska kumpikin orkesteri soitti kappaleet perinteelliseen tyyliin, kunnon rytmityksellä. Aivan liikaa saa kuulla iskelmä- tai beat-tyylisiä modernisoituja kappaleita, jotka tunnistaa tangoiksi lähinnä nimestä, sanoista tai kuulutuksesta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Valssin tanssimme nykyisin omalla tyylillä, tango- tai foksityyppisellä vapaalla askelluksella. Valssin perusaskellus, kolme askelta tahtia kohtia, on niin nopeaa. että harvoin kukaan ehtii sitä askeltaa kunnolla, ja se on helposti myös väsyttävää. Kun tanssii useimmat tahdit yhdellä askeleella, ehtii eläytyä musiikin nousuihin ja laskuihin. Näin valssimaisuus vain vahvistuu.

 

Svengaavat foksit tanssimme sylitanssina aina kuin mahdollista. Hyvä foksi on nautinnollisen liikkuvaa, vaikka nykyisin yhä useammat tanssivat sen kädenalitanssina keskilattialla.

 

Luulen että yksi syy foksin väheksymiseen on yksinkertaisesti hyvän perustanssitaidon puute. Nautittavan foksin oppiminen vaatii melko paljon ohjausta, ja siitä itse saamme kiittää tanssikoulun PilviStepsin kursseja, joilla sekä alkeis- että jatkoryhmässä vietimme aikoinaan monta monta iltaa. Opettajamme muisti joka tunnilla  painottaa piiiiiitkää, joustavaa askelta.

 

Ruotsalaisten kehittämä uusi bugg on monessa mielessä varsinainen hengenpelastaja- tai illanpelastajatanssi, mutta siitä toisella kertaa.