Turussa, kaksi hoitoa ja meditaatioilta. Koska hoidot alkoivat vasta iltapäivällä, menin autolla. Takaisin tullessa sumuista. Toinen Malandon tangolevyistä on auton soittimessa, ja jäljittelin sen rytmejä kädellä. Jotkun rytmitykset ovat yllättävän nopeita. Tuskin pystyy kädellä taputtamaan istuimen reunaan.

Lähes kaksikymmentä henkeä jälleen Toivon tiloissa vanhassa keskustassa. Tämän mestari Kuthumin Dubaissa kanavoidun meditaation värähtelyt olivat voimakkaita, mutta jälleen erilaisia kuin kaksi kertaa Helsingissä.

Kuthumin useat Johannesburgissa Etelä-Afrikassa kanavoidut meditaatiot ovat olleet meidän oloihimme hyvin sopeutuvia. Tässä meditaatiossa oli alkuperäisissä sanamuodoissa jotain sellaista mikä ei tuntunut aivan täysin toimivan, vaikka muuten se oli selkeää, ja vaikutti taas voimakkaasti sekä aivoihin että koko kehoon.

Sain vaikutelman että eri puolilla maapalloa on todella puhuttava hieman eri lailla. Ehkä Dubaissa on käytettävä voimakkaampia kielikuvia ja keskitettävä enemmän jotta kuulijat kykenevät irtaantumaan vanhoista ajatuskuvista.

Suomessa ajattelun rytmit ovat muutenkin erilaisia kuin etelämpänä. Ajattelu on yhteydessä vuorokausirytmiin, päivän ja yön, tai valon ja pimeyden vaihteluun, joka etelämmässä on jyrkempää.

Meillä, etenkin napapiirin pohjoispuolella, ajattelun vuorokausirytmi laskee rintakehän tasolla ja sulautuu läheisesti yhteen vuodenaikarytmin kanssa. Ajattelusta tulee tunteenomaisempaa, hitaampaa, koskettavampaa.

Steinerin mukaan pään ajatusrytmi on yhteydessä Pyhään henkeen, rinnan alueen vuosirytmi Poikaan ja koko kehon rytmi, eli koko elämänkaari, Isään.

VALO JA PIMEYS

Tässäkin meditaatiotekstissä oli käytetty valoa hyvän ja pimeyttä pahan ja vanhan, menneen, symbolina, symbolina jostain sellaisesta mistä on irrottauduttava.

Kuitenkin ja kauan on ymmärretty että valo ja pimeys, tai päivän valkea valo ja yön pimeä, musta valo voivat kumpikin olla häiriintyneitä. Yksipuolinen keskipäivän kirkkaus tai yön mustuus voivat kumpikin olla huonoja, juuri yksipuolisia, ja kumpikin voi mennä liiallisuuksiin.

Koemme itsemme mielellämme valkean alueen keskustassa, mutta se on vain toinen puoli todellisuutta, toinen puoli sisäistä vuorokauttamme. Siinä missä valkea on tietoisuuden väri, musta on suojeleva ja parantava väri, kuin äidin syli.

Molemmilla on myös oma spektrinsä. Päivän spektri syntyy kun valo virtaa kahden pimeyden välisestä raosta. Yön spektri syntyy päinvastaisesta tilanteesta, jossa valo vaikuttaa pimeän kaistan kummaltakin puolelta. Tämä sini-violetti yön spektri on hyvin vaikuttava.

Ja vasta kun nuo molemmat yhdistetään, saada koko vuorokautta vastaava kirjo. Ja kun opimme rakastamaan päivää ja yötä, valoa siinä kuin pimeyttä, 'hyvää' niin kuin 'pahaa', vasta silloin pääsemme oman sisäisen vuorokautemme keskipisteeseen, korkeamman minämme yhteyteen.

Ja tuo korkeamman minän piste on myös aamun ja illan energioiden akselilla, jossa valo ja pimeys ovat tasapainossa.

Eräässä esitelmässään Steiner huomauttaa, että tulevaisuuden lääketiede tulee käyttämään juuri näitä aamun ja illan energioita, joita eläinradassa edustavat Kalat ja Neitsyt. Keskipäivän ja keskiyön energiat ovat siis liian yksipuolisia.

Tästä Kalojen ja Neitsyen yhteydestä saa hienon meditaation.

Kuvittele että lepäät selälläsi, ja voit levätäkin niin, ja Aamun aurinko loistaa jalkapohjiisi, joka on Kalojen aluetta. Jalkojen läpi tämä aurinkovoima virtaa aina Neitsyen alueelle saakka, syliin, jossa Neitsyt Kuun edustajana ottaa tuon valon vastaan sisäistyneenä voimana.