Eilen illalla mestari Kuthumin 11:11-aktivointi Turussa. Olemme siellä nyt vanhan keskustan äärellä ylhäällä huoneistossa, josta näkyy Tuomiokirkko, ja kuuluu myös kellon lyönnit neljännestunnittain.

Odotin että johdetun meditaation alkuun olisi taas tullut pitkät kauniit sisäiset energia-aallot, jotka vahvistavat jalkoja ja lantion alaosaa, mutta ohjaus toikin korkeamman aallonpituuden, joka vahvisti ja laajensi upeasti keuhkoja. Puheenvuorokierroksessa meditaation jälkeen useampikin osanottajista mainitsi kokeneensa sen.

Tuli vaikutelma että meditaatio suuresti sisäisen rohkeuden ja läsnäolon aktivointi, kuin sisäisen energian kevätkyntöä. Aidon itsen kohtaamista.

Muistan puhuneeni ohjauksessa tällaisesta. On kaksi tietä toisten ihmisten ja olentojen luo. Ensimmäinen tie on laajentua ja kurkottaa toisia kohti omasta itsestä. Tämä on se tie jota yleensä käytämme, se suunta joka normaalisti tulee mieleen.

Mutta jokaiselle suunnalle on vastasuuntansa, joka on myös totta. Ja tässä se merkitsee, että toinen suunta yhteyteen toisten kanssa, on vetää voimansa hieman enemmän kokoon, selkeyteen ja kirkkauteen.

Kun olen enemmän ja voimakkaammin ja kirkkaammin oma itseni, olen myös vapaampi ottamaan yhteyttä toisiin. Ei välttämättömyydestä tai tarpeesta, vaan vapaudesta, ilosta, hilpeydestä käsin.

Tässä Turun meditaatiossa kuljimme koko meditaation ensimmäistä kertaa aivan loppuun saakka, sisäisen 11:11-portin kautta Helmiholviportille. - Jos olet ollut mukana aiemmissa näissä 11:11-aktivoinneissa, voit nyt päivittää tuon sisäisen matkan helmiholviportille saakka ja sen läpi. Sen tehdäksesi et tarvitse mitään erityistä, vain sallit niin tapahtua. Energiat kyllä kantavat.

Tahdon tässä kohtaa vielä sanoa, että kaikki ovat tervetulleita mukaan näihin meditaatioihin, joita teemme Suomessa yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla vuosittain. Ne on todella tarkoitettu kaikille jotka tuntevat vetoa niitä kohtaan. Tarkemmat tiedot saat esimerkiksi menemällä kotisivuilleni www.hopeasulka.com tai tilaamalla Hopeasulkaviestit. Linkki on viereisellä palstalla.

Lopuksi virisi keskustelu rakkaudesta. Miten suurta ja samalla hankalaa on rakastaa kaikkia olentoja tai kaikkia ihmisiä. Me voimme suhteellisen helposti kuvitella rakastavamme niitä ihmisiä, jotka itse mielessämme valitsemme rakkautemme arvoisiksi, mutta kaikkia..!

Silloin kysymys on todella vapaasta, vapaasti annetusta rakkaudesta, rakkaudesta joka ei pyydä vastarakkautta eikä aseta ehtoja.

Mutta tämä rakkaus jonka me valitsemme oman henkisyytemme lahjana maailmankaikkeudelle, ei mielestäni poista sitä ettemmekö edelleen saa kokea myös muita rakkauden sävyjä. Mutta nekin varmasti alkavat muuntua.

Rakkauskeskustelu oli niin innokasta, että meille jäi loppumeditaatiota varten vain kaksi minuuttia. Mutta se riitti hyvin. Meitä ohjattiin kutsumaan hyvin kaunis ja avara maailmankaikkeuden siunaus, Kristus-siunaus - jokainen sai sen itse itselleen nimetä haluamallaan tavalla.

Syvä kiitos kaikille läsnäolleille. Ja samoin kaikille, jota sisäisillä tasoilla olitte mukana, tai olette nyt tätä lukiessanne, jos niin haluatte.