Tampereella miellyttävä meditaatioilta. Sisäisen ohjauksen mukaan - tässä taas yksinkertaistettuna - lähdimme liikkeelle kahdestatoista, joka vastasi suurinpiirtein rintakehän luustoa, kylkiluita. - Outoa, meditaatiota tehdessä se tuntui aivan uudelta, mutta nyt kirjoittaessa alkaa muistua mieleen hyvin samanlainen meditaatiokertomus..

Kahdentoista piirin sisään muodostui yksitoista, joka kasvoi ja voimistui, kunnes ulompi piiri hävisi pois ja sisempi laajentui, kuitenkin hieman suppeammaksi piiriksi kuin edellinen.

Jokaisella piirillä oli selvästi oma sävynsä, ja näin jatkoimme aina viiteen saakka, joka ei enää toiminut vapaasti itsekseen, vaan se oli liitettävä sisäisten kehojen rakenteeseen, ja näin jatkoimme yhteen tai oikeastaan nollaan saakka.

Tauon jälkeen aloimme uudelleen kahdestatoista ja laajensimme kolmeen- ja neljääntoista. Siinä kahdentoista keskelle muodostui tuo yksi uusi, ja se sitten siirtyi piirin kehälle. Neljätoista on sitten tietynlainen täydentyminen, rosenkreutzilaisen temppelin pilarien lukumäärä.

Tämä lukujen kanssa työskentely on ollut viime päivinä hyvin aktiivista. Jokaisella luvulla on omat laadullisuutensa, ja parillisten ja parittomien vaihtelu tuo siihen keskeisen sykkeen, kuin yö ja päivä, tai aamu ja ilta.