Venyttely on minulle ollut aina hankalaa. Toki joskus kauan kauan sitten olen tehnyt joogaharjoituksia ja vuoden verran taekwondoa kolme kertaa viikossa, ja kyllähän se vähän auttoi. Mutta olin silti aina jäykempi kuin muut.

Suojellakseni itseäni venyttelyn harmeilta olen viime aikoina käyttänyt lausetta: venyttely on vain notkeita varten. Se sisältääkin suuren totuuden. Useimmat meistä tekevät ja harrastavat ja harjoittelevat juuri sitä mistä nauttii ja mikä kullekin on helppoa ja luontaista.

Viime aikoina olen jättänyt itselleni kalenteriin joitakin hieman kevyempiä ja joustavampia päiviä, koska alkoi liiaksi tuntua että mitään hyviä uusia ideoita, ja ehkä joitakin vanhojakaan, ei millään ehdi toteuttaa kun ajankohtaista tehtävää on koko ajan niin paljon.

Niinpä tänään tein joitakin harjoituksia, joita opin viimeisellä Keminmaan käynnillä - kiitos! Siis aikidon ja butotanssin ja sen sellaisia yksinkertaisia harjoituksia. Ja sitten ajattelin kuitenkin pientä venytystä.

Ja silloin tajusin:

Eihän sitä venytystä ole pakko tehdä kaikin voimin ja hampaat irvessä, eikä sillä jyystävällä tavalla jonka itse koen tylsäksi - vaikka tiedän että monet siitä nauttivat! Ei siis ole mikään pakko venytellessään keskittyä itse venytykseen! - Ainakaan jos ei ole personal traineria vahtimassa :)

Eli venytysasentoon, ja sitten voi muulla vartalolla ja muilla raajoilla tehdä mitä huvittaa. Ja nyt huvitti tehdä kauniita tanssillisia kaaria ja sykkeitä. Se tuntui oikein hyvältä, suorastaan nautinnolliselta.

Tietysti täytyy varoa että tekee niin kevyesti ettei riko mitään paikkoja. Mutta luulen että tässä riittääkin aivan hyvin se, että venytyskohtaan tulee pieni paine, ja samanaikaisesti energiat virratessaan improvisoitujen vapaiden liikkeiden myötä hyvin muussa kehossa, tulevat myös venytettävän kohdan avuksi.

Tässä siis äijäenergiaa venyttäjille, ja etenkin niille joille se ollut hankalaa.