Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 11. huhtikuu 2010

Luutasuolla jälleen

Ensimmäinen Luutasuon samon kierros tänä keväänä melkein kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna. Autosta näyttivät metsät jo hyvinkin lumettomilta, mutta tosiasiassa poluilla oli vielä tasainen kerros pehmeää lunta. Hyvää silti lumessa kävely tekee jaloille. Se antaa hyvän vastineen ja rentouttaa.

Hirven, metsäpeuran, ketun ja jäniksen jälkiä näkyi. Kerran oli kettu saanut rusakkoaterian ja hirvet olivat pitäneet taajaan vahtia Ryssänkalliolla.

Nuoria puita oli ihmeen paljon kaatunut poluille, ja syytä piti oikein miettiä. Lunta kertuu polkuaukion vierella olevien puiden polun puoleisille oksille, ja sen paino runsaslumisena talvena kaataa puita polun yli kummaltakin puolelta.

Pilpalantien (metsätie) alussa ollut varoitus ajamisen välttämisestä routavaurioiden vuoksi piti täysin paikkansa. Luutasuon parkkipaikalta palattaessa oli yksi kaarrekohta, josta vain juuri ja juuri pääsi läpi.

tiistai, 15. joulukuu 2009

Pyhä Sofia-kolminaisuus

Nyt Pyhä Sofia-kolminaisuus -kirjan suomennosteksti on käytännössä valmis. Toki puuttuu vielä: kuvat, taitto, kansi. Mukavalta kuitenkin tuntuu että ollaan näin pitkällä. Kirja on nyt pienen ´hiomisen jälkeen vielä parempi ja syvällisempi vaikutelmaan. Itse asiassa aivan huippua. Missään tuntemassani kirjassa ei ole niin hyvin pystytty selittämään viimeisen sadan vuoden henkisyyden virtauksia ja niiden yhteyttä käytännön ja maailman elämään niin hyvin kuin tässä.

Myös antroposofian ongelma tulee erittäin hyvin esille. ¨!900-luvun alun liikkeenä antroposofia oli henkisen tiedon liike (ja sellaisena edelleen ylittämätön), mutta sille olisi pitänyt tulla jatkoksi tietoa 'pehmentävä' ja taiteellis-toiminnallinen vaihe, jotta tuo tieto olisi saanut oikean luonteen - Kristuksen toisen tulemisen valmistajana, kuten Steiner sanoi. Sitä ei ole koskaan oikein laajasti ymmärretty, ei edes antroposofisessa liikkeessä itsessään.

torstai, 10. joulukuu 2009

Syvällinen syksy

Muutama viime vuosi on mennyt kovalla vauhdilla. On ollut meditaatioiltamatkoja aina Lappia myöten jo monia uusia toimintoja on tullut. Kesäloman jälkeen huomasin, että keho ja mielikikin varmasti kaipaa lisää lepoa: en saanutkaan kaikkia vanhoja osatoimintoja pyörimään. Lopulta vielä tietokonekin meni sekaisin, ja tajusin että samalla meni paljon tietoa, esimerkiksi viimeisimmät Hopeasulkaviestien osoitetiedot, ja kotisivut olivat kadonneet jo hieman aiemmin.

Jos olet ihmetellyt miksi et saa Hopeasulkaviestejä, lähetä viestiä, vaikkapa tämän kirjoituksen kommenttina, niin Hopeasulat alkavat jälleen tulla.

Nyt meditaatioillat eri paikkakunnilla ovat vähentyneet ja olen alkanut suomentaa ja kirjoittaa kirjoja, jotka ovat pitkään odottaneet vuoroaan. Nyt on työn alla Robert Powellin hieno ja tosi tärkeä "Pyhä Sofia-kolminaisuus". Siitä julkaistiinkin aikoinaan kolmen esitelmän kirjanen 90-luvun alussa, mutta Robert on täydentänyt sen kunnon kirjaksi.

Tällä kirjalla on minulle hyvin merkittävä historia. 90-luvun alussa minut kutsuttiin Pohjois-Walesiin puhumaan Kalevalasta ryhmään, joka kokoontui noin kerran vuodessa Kristuksen toisen tulemisen ja helluntain teeman ympärille. Mukana oli sekä eurooppalaisia että amerikkalaisia, jotka kutakuinkin kaikki olivat tutustuneet Steineriin ja antroposofiaan, mutta kulkivat vahvasti omaa henkistä tietään.

Tuossa seminaarissa eräänä iltana Robertin esitelmän jälkeen Charles Lawrie näytti minulle kirjasta, joka oli tehty Robertin parin vuoden takaisten esitelmien pohjalta. Se oli juuri tuo Pyhä Sofia-kolminaisuus, ja siinä oli kaavio, joka jysähti todella voimakkaasti. Pyhän kolminaisuuden kolmio, jonka päälle oli lomittain piirretty toinen kolmio, Sofian eli Maailmanviisauden kolmio: Äiti, Tytär ja Pyhä Sielu. Yhdessä hetkessä tajusin monta asiaa, jotka olivat ihmetyttäneet minua vuosia. Nyt se selvisi: miehistä kolminaisuutta vastaa naisellinen kolminaisuus.

Monenlaista tähän liittyvää on tässä Robertin kirjassa, jonka tekstin tarkistus on nyt menossa. Ensimmäinen käännösvaihe on siis jo valmis. Tämä kirja on aivan erinomaisen merkittävä naisellisuuden henkisyyden käsittämisessä. Siinä on todella paljon ulottuvuuksia.

Kiitos kun luit tätä blogia tauon jälkeen!

torstai, 7. toukokuu 2009

Luutasuon samo


Etelä-Suomessa vanhat kunnon metsäpolut ovat olleet katoava luonnonvara. Nyt löytyi aivan ihanteellinen kävelyreitti, mäntykangasta, pehmeää polkua, korkeuseroja ja tasaista. Polku kulkee hetken matkaa myös suolla pitkospuita ja sivuaa lammenrantaa.

Tällainen ihmeellinen aito metsäpolku on Lopella, nimellä Luutasuon samo. Tiedot siitä löytyvät helposti kun menee ensin Lopen kunnan sivuille.

Viime sunnuntaina Sinikan kanssa kuljimme tuon seitsemän kilometrin lenkin kevättuoksuvassa metsässä. Suosittelen lämpimästi.

Tämä alue, vaikka sitä ei erämaaksi luokitellakaan, on säästynyt niin maisemaltaan kuin tiestöltään ihmeellisesti sivistyksen varjopuolilta. Myös alueen metsätiet ovat kangasmaahan syntyneet yksinkertaisesti ajamalla, maata ei ole rikottu koneilla, joten nykyaikaisten metsäautoteiden energiahäiriöistä ei ole.

Muutama kuva kävelyltä on sivuilla www.webshots.com uudessa kevätalbumissaja käyttäjänimenä MattiKuusela. Sinikan kuvat ovat samassa paikassa nimellä SinikkaRaunio.

 

maanantai, 18. elokuu 2008

Räsävaara ja Pyhä Koli

 

Hei kaikille. Anteeksi hiljaisuus. Kävi niin että kirjoitin jälkiraportin Kolin toukokuun viikosta valmiiksi. Tarkistin vain Räsävaaran nimen - ja niin oli koko huolellinen kirjoitus haihtunut.

Räsävaara on Kolin harjustosta hieman erillään oleva harju, jolle Kolin kyläläiset ovat rakentaneet näkötornin. Hienot on maisemat sieltäkin. Vain Kolin ainutlaatuinen panoraama puuttuu, mutta muuten nähtävää on kaikkiin ilmansuuntiin. Kannattaa sielläkin vierailla jos Kolin seudulla käydessä aikaa riittää.

Sen jälkeen onkin paljon tapahtunut. Kolilla olin toisenkin viikon Kalevalaisen Kulttuurin Liiton kurssilla, jossa käytiin läpi Kolin merkittäviä paikkoja. Minun kohdalleni osui etenkin vaikeammin löydettäviin paikkoihin ohjaaminen, mutta hyvin nuo löytyivät.

Viikon mittainen kurssi ei ollut lainkaan liiallisen pitkä - viisi täyttä päivää perillä. Joka päivälle riitti vaihtelevaa tutkimista. Koli on todella satumainen paikka, niin paljon enemmän kuin vain Ukko-Kolin huipulta otetuista maisemakuvista voisi arvata. Vaikka niissäkin on aina oma ihmeellinen lumonsa.

On sääli että useimmilla kapuaminen Kolin huipulle sattuu juuri iltapäivän alkuun, jolloin aurinko on korkeimmillaan - ja värit tasaisimmillaan. Jos vain mahdollista, kannattaa ajoittaa tulonsa Kolin huipulle mahdollisimman aikaiseen aamuun, tai sitten illansuuhun, jolloin värit ovat voimakkaampia ja varjot alkavat vahvistaa näkymää.

PYHÄ KOLI

Kolin kurssilta tekemäni valokuva-albumi netissä sai heti lähes uskomattoman suosion. Runsaassa parissa viikossa on katsojia ollut jo lähes 2500. Jotain siinä on täytynyt osua kohdalleen!

http://travel.webshots.com/album/564914796XluRSG?vhost=travel