Siirsin tuolta aikaisemmasta Päivin kysymykset tähän uuteen kirjoitukseen:
"Tarkoitin abstraktilla energialla ehkä sitä, että Kristus ei olisi persoona. Sama persoona kuin Jeesus. Saisiko Matilta kannanottoa Kristuksen persoonallisuuteen?"
"Jos Kristus on persoona mutta ei yhtä kuin Jeesus, miten hän saattoi asettua toiseen persoonaan eli Jeesukseen?""Onko Kristus-henki sama asia kuin kolminaisuusopin Pyhä Henki?"
Alunperin 'persoonallisuus' tulee kreikkalaisten näytelmistä. Persoona oli naamio, jonka esittäjä puki ylleen esittääkseen jotain täsmällistä hahmoa.
Mutta eikö kolminaisuusopissa sanota, että jumala jakaantuu kolmeen persoonaan, Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen? Näin korkeassa henkisessä mielessä Kristuskin oli 'persoona', luova logos, luova sana, toinen persoona, eikä siis kolmas joka on Pyhä henki. Ja Uudessa testamentissa Kristus lupaa lähettää meille Pyhän hengen auttajaksi.
Tämä Pyhä henki vaan on erinomaisen hankala käsite. Sitä en ole koskaan oikein ymmärtänyt.
Olin 90-alussa eräässä seminaarissa Walesissa, Kalevalan edustajana. Siellä näin kirjan, jossa esitettiin myös toinen kolminaisuus, naiselliselta kannalta: Äiti, Tytär ja Pyhä sielu. Voi sanoa että tämä kolminaisuus on myös Maan kannalta, kun miehinen kolminaisuus on Taivaan kannalta.
Tämä kolminaisuus teki minuun silloin valtavan vaikutuksen, ja kun tulin Suomeen, sain tuon kirjasen myös suomennetuksia ja julkaistuksi. Sen nimi on Pyhä Sofia-kolminaisuus, ja kirjoittaja Robert Powell. Tätä kirjaa saattaa vielä löytyä jostain kirjastosta.
Jossain yhteydessä Rudolf Steiner on maininnut, että on kestänyt näin kauan Golgatan mysteerin jälkeen ennen kuin olemme saaneet henkilökohtaisen yhteyden Kristukseen - tai emme siis oikein vieläkään - koska jos tuo yhteys olisi syntynyt aikaisemmin, olisimme olleet taipuvaisia kokemaan Kristuksen herrana, ei sellaisena ihmisten veljenä, kuin hän ilmeisesti tahtoo ilmentyä.
Kun Kristus Johanneksen evankeliumissa lausuu: minä olen rakkaus, siitä avautuu valtavia näköaloja. Jos hän siis todella on Rakkaus, hänen rakkautensa ulottuu koko kosmokseen, ja jokaiselle ihmiselle, kaikkiin elämäntilanteisiin.
Lisäksi tuo rakkaus on Minässä, se ulottuu Kristuksen minästä jokaisen ihmisen 'minään', ja Maan minään. Se tarkoittaa että tuo rakkaus ei ole tunne, se ei ole ajatus, se on jotain hyvin korkeaa, tietoisuutta, oivallus, henkinen kokemus.
Jos annamme tuon Kristus-rakkauden henkisen oivalluksen laskeutua tunteisiimme, sen kokee todella voimakkaana, yltäkylläisenä, jos tuohon kokemukseen tahtoo mennä.
Silloin kokee samalla että Kristus on yksilöllisyys. Ollakseen meidän kaikkien kanssa aikojen loppuun saakka, ja ollakseen rakkaus, hänen on välttämättä oltava jotain sellaista minkä inhimillisellä kielellä voi kuvata vain äärettömän suurena herkkyytenä, läsnäolona, niin ja tietenkin: juuri rakkautena.
Ja jos lähdemme siitä, että Kristus on läsnä oleva rakkaus, eikä tahdo esiintyä meille 'herrana' vaan läsnä olevana rakkautena, siis on sitä, silloin on välttämättä ajateltava, että hän myös kaipaa meidän rakkauttamme!
Todellinen rakkaus ei ole vaihtokauppaa, mutta silti: rakkaudessa on myös henkilökohtainen inhimillinen taso, taso joka myös kaipaa rakkautta ja hyväksymistä.
Kun - kuten voimme ymmärtää - Kristus on tullut kokonaan maan ja meidän ihmisten piiriin, elänyt kosmisena henkenä kokona ihmisruumiissa kolmen vuoden ajan, on hän sisäistänyt myös ihmisenä olemisen.
Mielestäni persoona on jotain sellaista, mikä ihmisessä on jäykkää ja vielä hengen läpäisemätöntä. Kun me henkistymme, kun me opimme rakastamaan itseämme - ja toisiamme - niin kuin Kristus tai tuo suuri henkinen 'Minä' on meitä rakastanut, koen että jotenkin tuo liikkumaton persoona katoaa, ja sen tilalle syntyy meidän aito yksilöllisyytemme.
Yksilöllisyydessä koen että me ja Kristus voimme olla yhtä.
- Tässä alkua, vastauksena Päivin kysymyksiin.
Rakkaudella
Matti
Kommentit