Aurinko paistaa, pieni pakkanen, hanget loistavat, lumikengät kantavat!

Huomenna takaisin Helsinkiin.

Eilen kiipesimme Pielisen rannan mökiltä aina ylös Mäkrälle saakka. Sen huipulla oleva lohkare, keinukivi, lentokivi, oli energioiltaan lempeä ja avara verrattuna Murhin kiveen.

Sitäkin katsellessa ihmettelee. Jos arvioi sen säteeksi keskimäärin 1,8 metriä, niin painoa tulee lähes 50 tonnia. Aikaisemmin tämä kivi kuuluu keinuneen kun sen päälle kiipesi.

Taas mielikuvitusleikki. Jääkausi tuo tämän tonnien painoisen lohkareen kilometrien päästä  ja asettaa sen sievästi yhdelle Mäkrän huipuista - niin että ihmisen pienoinen paino sen päällä saa kiven keinumaan. Näin siis vielä 1800-luvun lopull

Tämä lienee joka tapauksessa ollut yksi samaanien lentokiviä.

Ukko Kolin luolalle juuri ja juuri pääsi, ja jopa takaisin kiertotietä, mutta itse lohkareluola oli tuiskuuntunut lähes umpeen lunta.

- Tarkistin Kolin geologisesta opaskirjasta: Mäkrän lohkare on gneissiä, kun itse vaaran kivi on kvartsiittia. Kallioiden pinnan uurteet osoittavat että lohkare on tullut luoteesta. Kivilajin perusteella se on lähtöisin 10-15 km päästä Pielisen pohjalta.