Suurkiitos kommenteista! Vuorovaikutus blogin kautta taitaa ollakin huomattavasti todellisempaa kuin olen kuvitellut.

Eilen aamupäivällä Sinikan kanssa Hakaniemen torilla. Ensin etsimme Sari McGlinnin jalokivikaupan tai kivikaupan - josta olemme paljon kuulleet. Hyvin siisti kauppa, jota on hieman vaikea löytää. Mutta jos löydät McDonald'sin torin varrelta, kierrä saman korttelinosan toiselle puolelle. Siellä se on.

Ostin kaksi kiveä. Toinen oli gagaatti, aivan uusi tuttavuus. Himmeän mustaa ja kevyttä kiveä. Korkeat ja voimakkaat värähtelyt. Sanottiin että se kaivaa tietoa syvältä ihmiskunnan menneisyydestä.

Ja toinen loistava syvä punainen. Osoittautui että se olikin punaista korallia. Värähtelyt melko lähellä gagaattia, mutta vielä intensiivisemmät.

Lähtiessämme kumpikin kivi repussa työskenteli oikein voimakkaasti kehossa. Lähes turhankin voimakkaasti.

Vaikutus yhdistyi edellisen illan salilla käyntiin. Taukoa oli taas liikaa, ja syväkyykky oli saanut reidät, etenkin koukistajat kipeiksi. Samalla alueella gagaatti ja koralli nyt syöksyivät innolla, niin että jalat tuntuivat kuin olisivat halunneet mennä alta.

Kaupan nimi on siis Somsola. Myös Hakaniemen hallin toisessa kerroksessa on pieni kivipuoti, vaikka siellä emme nyt poikenneet. Kiersimme alakerrassa, ja ostin "aidon" ruisleivän, sekä juustoa, aivan intuitiivisesti, osoitin vain: tuota haluan.

Miten hyviä ne sitten olivatkaan. Ruisleivän mahtava maku. Lähikaupasta ei sellaista leipää saa, vaikka miten valitsisi. Eikä saa sellaista juustoakaan. Juustotiskin juustot ovat aivan eri lajia kuin lähikaupan kauan muovissa olleet.

ÄÄNIMERKKEJÄ - NEPAL

Sinikka jatkoi keskustaan, mutta minä Pasilaan iltapäiväksi rästitöitä tekemään. Viimeinen pohjoisen kiertue oli ollut liian pitkä verrattuna säännölliseen viikko-ohjelmaan. Liian vähän aikaa sitä seuraavien iltojen tiedottamiseen.

Ajaessani Eläintarhan puiston tietä oli pientä ruuhkaa. Kun ruuhkan aiheuttaja pääsi alta pois, sitä seuraava autoa soitti torvea. Niinpä, meillä Suomessa äänimerkkiä käytetään käytännössä vain soimaamiseen, vaikka oikea, siis virallinen, käyttö olisi vaarasta varoittamiseen.

Toisenlaista oli Nepalissa, jossa runsas vuosi sitten kävimme rakkaan ystävän Dayanin häissä. Siellä torvea soitetaan runsaasti, mutta sävy on ystävällinen ja keskusteleva. Soitto merkitsee että täältä tullaan, olkaapa ystävällisiä ja ottakaa huomioon.

Nepalin ja etenkin Kathmandun liikenne oli meikäläisen silmin ihmeellistä kaaosta, onhan siellä liikenne vielä vasemmanpuolistakin. Jos jossain on pienikin tila, siitä mennään. Niin autot kuin moottoripyörätkin. Ihmeellistä on seurata miten autot ajavat vastakkain. Silti kumpikin viimeisellä hetkellä väistää sujuvasti.

Jalankulkijat vain ylittävät tien milloin näkevät tarpeelliseksi. Liikenteen perussääntö on yksinkertainen: älä aja edessäsi olevan päälle! Muita sääntöjä ei näköjään käytännössä tarvita.

Kun suomalainen aina varmistaa ennen siirtymistään vaikka sivummalle, että se on turvallista, niin näin ei Nepalissa tehty. Hitaammatkin kulkijat katsovat aina vain eteenpäin, ja luottavat siihen lausumattomaan yhteiseen sopimukseen, että päälle ei ajata.

Maaseututeillä tuon säännön olivat ihmisten lisäksi oppineet myös eläimet. Kun kapealla vuoristotiellä takaa kuuluu lähestyvän ajoneuvon ääni, niin yhtä hyvin koirat kuin lehmätkin vain siirtyvät syrjemmälle, oikealle, kaikessa rauhassa ja taakseen tai sivuilleen katsomatta. Ja ajoneuvon taas mentyä ohi siirtyvät takaisin keskemmälle.

Tämä oli pieni unitauko. Takaisin nukkumaan!

- Gagaatti on ruskohiilen tiivis muunnos, josta Googlen mukaan käytetään myös nimitystä pihkakivi, englanniksi jet. Se ei ole mineraali, mutta koska sitä käytetään korukivenä, mm. helmiin, se mainitaan usein mineraalien rinnalla meripihkan tavoin.